Soveltuvuustutkimuksen tuloksia

Kaikki papiksi haluavat teologianopiskelijat osallistuvat psykologiseen soveltuvuustutkimukseen. Omalta osaltani kävin soveltuvuustutkimuksessa tänä syksynä. Papiksi soveltuvuuden lisäksi tutkimus kertoi paljon persoonallisuudestani. Tunnen itseni melko hyvin (myös psykologi totesi sanallisessa raportissaan minun tuntevan itseni hyvin), joten tutkimuksen tuloksissa ei ollut varsinaisesti kovin paljoa uutta ja ihmeellistä, yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Yllätyin kuitenkin siitä, miten yksityiskohtaista, tarkkaa ja paikkansa pitävää tietoa tutkimus pystyi minusta saamaan. Oli hauskaa lukea psykologin minusta kirjoittamaa arvioita, kun mielessä tunti siltä, että: ”Olen todellakin juuri tällainen.”

Tutkimusta ei saa esimerkiksi liittää osaksi CV:tä, mutta jaan tässä blogikirjoituksessa joitain keskeisiä tuloksia.

Tutkimuksen mielenkiintoisin osuus oli mielestäni luonteenominaisuuksien kuvaus. Vertailuaineistona toimi yleissuomalainen aineisto ja asteikkona 1-10. Asteikossa viitosta ja kuutosta on 70 prosenttia väestöstä, ykköstä ja kymppiä alle kaksi prosenttia. Valtaväestöstä poikkeavimmat luonteenpiirteeni olivat tasapainoisuus, luottavaisuus ja perfektionistisuus, joissa kaikissa sijoituin numeroon yhdeksän.

TASAPAINOINEN

Asteikolla 1-10, ykkösen päässä on epätasapainoinen ja kympin päässä tasapainoinen. Olen numeron yhdeksän kohdalla. Olen siis erittäin tasapainoinen ihminen ja omaan kaaoksen ja paineen sietokykyä. Tutkimuksen reflektiopäivässä psykologi kuvaili tasapainoista ihmistä sellaiseksi, jonka henkinen tasapaino on suoran viivan kaltaista, jossa on säännöllisin väliajoin pieni sykerö. Tuo pieni sykerö tapahtuu silloin, kun tasapainoista ihmistä kerran kuukaudessa harmittaa jokin asia, ja hän ostaa kaupasta suklaalevyn. Kohta hän itsekin ihmettelee, miten nyt näin kävi. Tasapainoinen ihminen ei ole tarvinnut elämässään selviytymiskeinoja, koska vaikeidenkin asioiden tapahtuessa hän pysyy melko tasaisena. Sitten jos tasapainoisen ihmisen tasapaino jostain syystä järkkyy ja hän menee lääkäriin, lääkäri ei usko häntä, koska hän ei vaikuta siltä, että olisi järkkynyt.

Psykologin kuvaillessa tasapainoista ihmisistä, levisi hymy huulilleni. Olen kyllä aika lailla juuri tuollainen. Mieleni on lähes aina tasainen, en harrasta lohtusyömistä, eikä minulla ole koskaan ollut esimerkiksi kuukautisten aikana mielialavaihteluja. Silloin kun elämässä on ollut koettelemuksia, minulle on mainiosti riittänyt ystävien ja läheisten ihmisten kanssa keskusteleminen. En ole kokenut tarpeelliseksi saada sen enempää apua tai rakentaa selviytymiskeinoja. Lapsuudessa tapahtuneet ikävät kokemukset eivät ole järkyttäneet mieltäni. Minä vain olla möllötän ja elelen elämää tasapaksusti eteenpäin.

LUOTTAVAINEN

Toinen yhdeksikkö minulla oli luottavaisuudesta. Asteikolla 1-10, yksi on epäluuloinen ja kymppi luottavainen. Luottavaisen tarkempia kuvauksia olivat hyväksyvä ja sinisilmäinen. Tämä pitää myös kohdallani niin paikkansa. Lähtökohtaisesti luotan ihmisiin ja uskon heistä viimeiseen asti hyvää. Kun joku ihminen on minulle ilkeä tai sanoo rumasti, selittelen asiaa mielessäni itselleni: ”Hänellä oli varmasti huono päivä, ei hän oikeasti tarkoittanut mitään pahaa, se nyt vaan purkautui minuun…

Tiedän sen, että olen sinisilmäinen ja minua on helppo höynäyttää. Ajattelen sinisilmäisyyden liittyvän siihen, etten ymmärrä sarkasmia. En yleensä ikinä tajua sarkastisia vitsejä, koska luotan siihen, että ihmiset puhuvat totta ja tarkoittavat sitä, mitä sanovat. Sinisilmäisyys ei välttämättä ole hyvä juttu, mutta luottavaisuuteen liittyvä hyväksyväisyys mielestäni on. Hyväksyn ihmiset sellaisina, kuin he ovat. En vaadi, enkä tuomitse.

PERFEKTIONISTI

Kolmas ysini tuli perfektionismista. Asteikolla 1-10, ykkönen on vähän kontrolloitu ja kymppi voimakas itsekontrolli, jota kuvaa myös perfektionismi. Tiedostan perfektionistisuuteni vahvasti ja olen työskennellyt sen kanssa jo pitkään. Perfektionismia kuvaavat seuraavat lauseet: vaatii täydellisyyttä, priorisointi vaikeaa, tyytymätön suorituksiinsa ja uupumisriski korostunut. Psykologi kirjoitti: ”Olet alan vertailussa korostuneen tunnollinen, kuuliainen ja hyvin kurinalainen työskentelyssäsi.” Hän totesi myös perfektionistien olevan työnantajan kannalta hyviä työntekijöitä, mutta työntekijän oman jaksamisen kannalta ei.

Minulla on aina ollut vahva itsekontrolli. Uskoisin tämän näyttäytyvän esimerkiksi siten, että jätin 12-vuotiaana lihan pois ruokavaliostani ja olen siitä asti ollut kasvissyöjä. En ole koskaan juonut pientä ehtoollisviiniannosta enempää alkoholia. En myöskään juo kahvia, teetä, limsoja, enkä mitään, missä on lisättyä sokeria. Kun asuin vuosia yksin, minulla ei ollut televisiota, eikä siihen liittynyt mitään ideologista syytä. Minulle ei ole yleensä mikään ongelma työskennellä ja opiskella aamusta iltaan, sekä noudattaa laatimiani tehtävälistoja. Tykkään tehdä ja nautin siitä. Toki joskus tarvitsen lepoakin.

Teen työni yleensä hyvin, mutta kun jokin asia onnistuu, en ajattele sen johtuneen niinkään minusta itsestäni. Tulkitsen, että olosuhteet nyt vain sattuivat olemaan suotuisat. Kesäteologin töissä viilaan saarnoja ja hartauksia viimeiseen asti, vaikka keskellä yötä. Psykologi kirjoitti: ”Perfektionismi tekee sinusta turhan itsekriittisen ja voisit opetella olemaan itsellesi armollisempi.”

Tiedostan perfektionismin pitkäaikaisen kestämättömyyden. Olen tietoisesti pyrkinyt ottamaa töissä rennommin, suhtautumaan opiskeluihin rennommin ja kokonaisuudessaan elämään rennommin. Pyrin siihen, etten ottaisi stressiä asioista, mutten todellakaan aina onnistu siinä. Uskon, että onneksi olen perfektionismini kanssa samaan aikaan erittäin tasapainoinen ja luottavainen ihminen. Ajattelen, että nämä piirteet luovat mielenterveydelleni vahvan pohjan ja ehkäisevät perfektionismiin liittyvää uupumisriskiä.

SÄÄNNÖT, TUNTEET, TEORIA JA KÄRSIVÄLLISYYS

Suurimmassa osassa luonteenpiirteitä sijoituin suhteellisen keskelle, arvoihin viisi tai kuusi. Tällaisia olivat vakava –eloisa, epävarma – itsevarma, varautunut – lähestyvä, arka sosiaalisissa tilanteissa – sosiaalisesti rohkea, itseriittoinen – ryhmäriippuva, diplomaattinen – välitön, ja säilyttävä – muutosvalmis. Arvon seitsemän sain seuraavissa piirteissä: sääntöihin sitoutuva, tunnevaltainen, teoreettinen ja kärsivällinen. Nämä kaikki tunnistan itsestäni. Minun on helppo noudattaa sääntöjä ja esimerkiksi töissä koen selkeät toimintaohjeet mielekkäiksi.

Tunnevaltaisen vastakohtana on asiavaltainen. Ymmärrän ehdottomasti paremmin tunteita, kuin asioita ja tässä on yksi syy siihen, miksi opiskelen ihmisläheistä alaa. Kuuntelen ja aistin melko herkästi toisten ihmisten tunnetiloja. Tutkimusraportti kertoo, että jos tasapainoisuus on vahva, tunnevaltaisuus lisää reflektio- ja empatiakykyä. Tasapainoisuuteni on vahva, joten olen myös empaattinen ihminen.

Teoreettisen vastakohtana on käytännönläheinen. Tässä kohden hieman yllätyin, että sain arvon seitsemän, eli olen aika teoreettinen ihminen. Yliopistolla koen monesti, etten ymmärrä toisten opiskelijoiden teoreettisista pohdinnoista yhtään mitään ja tykkään myös käytännönläheisestä työstä. Suomenlinnan messuvuoroissa esimerkiksi leivon mielelläni jotain ja laitan pöydän kauniiksi. Nautin myös siitä, kun pääsen välillä töissä siivoamaan ja huhkimaan.

Luulin olevani teoreettisuuden ja käytännönläheisyyden keskivaiheilla. Sitten muistutin mieleeni, että koska olen lähtenyt yliopistoon opiskelemaan, olen ehkä kuitenkin keskivertoa teoreettisempi, eikä toiset yliopisto-opiskelijat ole koko väestöä edustava vertailupohja. Teoreettista kuvaa myös pohdiskelevuus ja tunnistan kyllä itsessäni pohdiskelevan piirteen. Voin helposti istua pari tuntia paikallani ja vain pohdiskella.

Kärsivällisyyttä kuvaavat myös termit maltillinen ja hidas. Olenko laiska heppu? Toivottavasti en, ja kun rupean tekemään jotain, tulee minulle välillä oikein vauhti päälle. Toisaalta minulle on myös luontevaa olla rauhallinen ja viettää aikaa esimerkiksi rauhakseen keskustellen. Tunnistan itsestäni tietynlaisen kärsivällisyyden, hitautta harvemmin.

ALISTUNUT

Ainoa luonteenpiirre, jossa sijoituin tavanomaista matalammalle, oli alistuvuus. Asteikolla 1-10, ykkösen ollessa alistunut ja 10 hallitseva, sain kolmosen. Alistunutta kuvaa matala vaikuttamishalu ja sopuisuus. Tunnistan alistuvuuden itsestäni vahvasti. En halua juurikaan vaikuttaa toisiin ihmisiin, enkä heidän mielipiteisiinsä. Koen itseni rinnalla kulkijaksi ja kuuntelijaksi. Myös psykologi kirjoitti sanallisessa raportissaan minun olevan mieluummin rinnalla kulkijan, kuin aktiivisen vaikuttajan roolissa. Ajaudun ihmisten kanssa harvoin riitoihin ja pyrin toimimaan konflikteja vältellen. En halua pahoittaa kenenkään mieltä. Minulle on luontevaa ajatella ensisijaisesti toisia ihmisiä ja heidän parastaan. Ajattelen helposti: ”Ei minulla itselläni ole niin väliä.”

Tällainen toiminta on ajanut minut joskus siihen, että ihmisten näkemisestä on tullut minulle suorittamista. En ole osannut perua tapaamisia, vaikka olisin ollut todella univelkainen ja kalenterini aivan liian täynnä. Miellyttämishalusta ja velvollisuudentunnosta olen pitänyt sovitusta kiinni. Jo jonkun aikaa olen kiinnittänyt huomiota alistuvuuteeni ja pyrkinyt tuomaan varsinkin suhteessa tuttuihin ja turvallisiin ihmisiin esille myös sitä, mikä olisi omalta kannaltani paras ratkaisu. Olen opetellut sanomaan ei, enkä enää sovi niin paljon tapaamisia kalenteriini. Pyrin näkemään ihmisiä ex tempore tai parin päivän varoitusajalla.

Psykologi kirjoitti, että alistuneemmat ihmiset säilyttävät toimintakykynsä paremmin lapsityössä tai kahdenkeskeisissä kontakteissa, verrattuna isoihin ryhmiin. Tunnistan itseni tästä kuvauksesta vahvasti. Olen kyllä toimintakykyinen ryhmätilanteissa, kuten ripareilla, mutta parhaimmillani olen kahdenkeskisissä kontakteissa. Koen luontevampana keskustella kahden kesken, kuin hallita varsinkaan isoa ryhmää. Lasten kanssa en aina keksi, mitä heille sanoisin, mutta lasten kohtaaminen leikkimisen ja telmimisen kautta on minulle luontevaa. Alistuvuuteni näkyy käytännössä toiveessani sairaalapastorin työstä.

KOGNITIIVINEN KAPASITEETTI

Tämä oli tutkimuksen osa-alueista se, joka sai minut yllätettyä. Olen ajatellut, etten ole mikään penaalin terävin kynä. Olen pitänyt itseäni vähän tylpempänä yksilönä. Tutkimuksen mukaan kognitiivinen kapasiteettini on kuitenkin vahva. Eli minulla on kapasiteettia omaksua ja oppia uusia asioita, lähestyä erilaisia ajatteluhaasteita. Asteikolla 1-5, sekä kielellinen käsitys- ja päättelykykyni, että avaruudellinen hahmotuskykyni ovat molemmat reilu nelosta. Nelosessa suoriutuminen on keskitasoa parempaa, noin 24 prosenttia tutkituista sijoittuu tähän.

Tieto siitä, etten olekaan tyhmä, on luonut minuun valtavasti itseluottamusta ja uskoa mahdollisuuksiini. Olen aina ajatellut, että syy siihen, miksi olen saanut esimerkiksi opinnoissa hyviä arvosanoja, on ollut siinä, että olen ahkera ja tehnyt kovasti töitä opintojen eteen. En ole koskaan ajatellut, että arvosanani voisivat johtua jostain kognitiivisesta kapasiteetistani. En ole mikään nero, mutta ilmeisesti jokseenkin kyvykäs kumminkin.

Tutkimuksen tulokset tältä osin ovat saaneet minut pohtimaan, pitäisikö minun joskus tehdä väitöskirja ja opiskella tohtoriksi? Olen ajatellut, ettei minusta olisi siihen, enkä olisi tarpeeksi fiksu tekemään gradua enempää tieteellistä tutkimusta. Tutkimuksen tulokset kognitiivisesta kapasiteetistani saivat minut kuitenkin ajattelemaan, että ehkä olen vähätellyt itseäni. Jos olen saanut Jumalalta lahjaksi kyvyn oppia ja ajatella, miksen käyttäisi sitä?

SOSIAALISET KONTAKTIT JA YKSINTYÖSKENTELY

Psykologi totesi sanallisessa raportissaan, että sopisin työhön, jossa olisi suunnilleen yhtä paljon kontaktia ihmisiin kuin yksintyöskentelyä. Tämä herätti minut pohtimaan papin työtä. Seurakuntaharjoittelun ja kesäteologin töiden perusteella arvelen, että seurakuntapapin työssä tilanne olisi suurin piirtein puolet ja puolet. Ehkä hiukan enemmän sosiaalisia kontakteja. Tältä osin seurakuntapapin työ sopisi minulle siis hyvin.

Haaveilen myös sairaalapastorin työstä, jossa taas valtaosa työajasta pitää sisällään kontaktia muihin ihmisiin. Sairaalasielunhoidon harjoittelussa nautin ihmisten kohtaamisesta ja heidän tarinansa imaisivat minut mukaani. Tutkimuksen tulos herätti minut kuitenkin tältä osin pohtimaan, väsyisinkö pitkällä tähtäimellä sairaalapastorin työn jatkuvaan kontaktiin ihmisten kanssa? Alkaisinko kaivata yksintyöskentelyä?

YHTEENVETO

Kokonaisuudessaan minulla on tutkimuksen mukaan papin työhön useita vahvuuksia, mutta myös joitakin kehitystehtäviä. Huomiota minun on kiinnitettävä erityisesti perfektionismiini. Alistuvuuteni puoltaa soveltuvuuttani sairaalapastorin työhön, sosiaalisten kontaktien ja yksintyöskentelyn suhteellinen määrä puolestaan seurakuntapastorin työhön. Kognitiivinen kapasiteettini herätti minut ajattelemaan mahdollista työskentelyä tutkimuksen ja tieteen parissa.

Soveltuvuuskoe blogi

Kuvat: Omaa kuvaani lukuunottamatta Pixabay

Onko sinulle tehty koskaan persoonallisuustestiä tai soveltuvuustutkimusta? Millaisia tuloksia olet saanut ja yllätyitkö jostain? 🙂

Tuulisesta Suomenlinnasta kirjoitellen,

Eveliina

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s