Pellinki – Porvoon saaristossa

Edellisessä blogikirjoituksessani kirjoitin tavallisesta elämästä. Tällä kertaa kerron pienestä poikkeuksesta tähän tavalliseen arkeeni. Vietin tällä viikolla töiden puolesta muutaman päivän Pellingissä – Porvoon saaristossa. Pellinki on kylä ja saari noin puolen tunnin ajomatkan päässä Porvoon keskustasta. Saarella asuu ympärivuotisesti noin 260 asukasta, joista 95 % on ruotsinkielisiä. Saaren ruotsinkielinen nimi on Pellinge.

Olen luonnon ja puhtaan ilman ystävä, joten voitte uskoa, miten olin iloinen kauniista saaristomaisemista ja mereltä puhaltavasta raikkaasta ilmasta. Suomenlinnassa työskennellessäni olen tottunut meri-ilmastoon, mutta Pellinki veti ilman raittiudessaan vertoja vielä armaalle helmellemme Helsingissä. En pannut ollenkaan pahakseni päivittäisiä aamulenkkejä rauhallisella saarella. Ihastelin huolellisesti hoidettuja pihoja, vanhoja ja kauniita taloja, sammaleista maata ja sitä, miten sieltä täältä pilkotti aina uusi meren poukama.

Ruotsinkielisyyden lisäksi Pellinki kätkee sisäänsä pari muutakin mielenkiintoista seikkaa. Ensimmäinen on se, että saareen matkataan lossilla. Olen kokenut lauttamatkailija, mutta autolossin kyydissä en ollut koskaan aiemmin ollut. Lossimatka oli jännä ja mukava uusi kokemus. Etäisyys mantereen ja saaren välillä ei ole pitkä, joten ihmettelin, miksei niiden välille ole rakennettu siltaa. Jostain kuulin, että pellinkiläiset eivät halua siltaa saareensa. Porvoossa sijaitsee toinen iso saari, nimeltään Emäsalo. Sinne rakennettiin aikoinaan silta, joka kuulemma muutti saaren luonnetta paljon. Ehkäpä lossi pitää Pellingin kiinni ehdassa saaristoelämässä?

Toinen mielenkiintoa herättävä asia Pellingissä oli saaren oma pyhäkkö – Pyhän Olavin kappeli. Mielestäni on aika hienoa, että noin 260 asukkaan kylässä on oma sakraalitila. Tällaisena kirkkoimmeisenä menin luonnollisesti tutustumaan pieneen kappeliin ja sitä ympäröivään hautausmaahan. Haudat olivat hienoja ja hyvin pidettyjä. Lähes kaikki nimet hautakivissä olivat ruotsiksi, mutta sattuipa silmiini yksi suomenkielinenkin, -nen päätteinen sukunimi.

Kappeli on rakennettu vuonna 1959 ja on ulkoapäin oman aikakautensa arkkitehtuurin näköinen, kolkko ja harmaa. Sisältä kappeli on puolestaan viihtyisä. Sen kantavana teemana on merellisyys, mikä sopi saaristolaiskappeliin kuin nenä päähän. Penkit ovat vaaleansiniset, katosta roikkuu purjelaivan pienoismalli ja kattolamppuna toimii kookas laivan ruori.

Saarella ollessani yleissivistykseni aukko pieneni hieman, kun sain kuulla, että muumien äiti Tove Jansson oli suomenruotsalainen. Olin jotenkin aina kuvitellut hänen olleen ruotsalainen, ehkä nimensä takia. Sain tietää, että Pellingin ulkosaaristossa sijaitsee kallioinen luoto – Klovharu, jossa Jansson vietti lukuisia kesiä elämänkumppaninsa Tuulikki Pietilän kanssa.

Matkan päätteeksi poikkesin Pellingin omaan kyläkaupaan – Söderby bodeniin. Putiikki oli yhden huoneen kokoinen ja valikoimista löytyi paikallisia tuotteita. Kotiin vietäväksi nappasin mukaani kauraleivän, tikkarin ja suklaapaketin. Hölmönä kaupuntilaisena kysyin toki myyjältä: ”Kan jag betala med en kort?

Kiitos kun luit kertomukseni Pellingistä. Nyt minulla olisi sinulle kaksi kysymystä:

  1. Millaisia poikkeuksia harrastat omassa arjessasi?
  2. Mikä luonnonkaunis paikka on mielestäsi näkemisen ja kokemisen arvoinen?

Jälkimmäistä kysyn tulevaa kesää ja sen vapaapäiviä ajatellen.

Tack för dig! 🙂

Eveliina

Mainokset

4 kommenttia artikkeliin ”Pellinki – Porvoon saaristossa

  1. Tänä kesänä jos saisi tehtyä sellaisen poikkeuksen, että kävisi Valamon luostarissa. Viime käynnistä onnii aikaa jokunen vuosi, kun serkun kutsumus sai täyttymyksen vuonna 1997 ja pääsi igumeeniksi. Ja toiseen vastaus Kiihtelys ja sen vanaha kirkko ja vaara maisemat. Pakko kai se omaa seutua mainostaa, kun paikalliset päättäjät eivät osaa.

    Tykkää

    • Haluaisin myös käydä joskus luostareissa, Heinävedellä varsinkin kun on nunnaluostari ja olen nainen. Piti ihan googlettaa, mitä igumeeni tarkoittaa. 🙂 Googlettelin nopeasti, että Kiihtelysvaaran kirkko on 1770 -luvulta. Se pitää varmasti sisällään aimo annoksen historiaa! 🙂

      Tykkää

      • Ehottomasti kannattaa käydä Heinävedellä luostareissa ja vielä kun on juhla. Vähän erinlaista kun meidän Luterilaisten, ei niin totista mielestäin. Vanhahan se meijjään kirkko on, ehkä oisi sitä pitänyt ennemmin huoltaa ja korjata, kun laajentaa seurakuntataloa. Ulkopaikkakuntalaiset jo ovat huolissaan kirkon rappeutumisesta, monet ihmetelleet kuntoa.

        Tykkää

      • Toivottavasti kirkkoa kunnostettaisiin sitten. Tulee varmaan halvemmaksikin tehdä ylläpitohuoltoa, kun päästää rapistumaan ja sitten kerralla korjata oikein urakalla. 🙂

        Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s